 |
| Ruusupolkua |
Marraskuussa sain ihan pähkähullun idean kun mietin mitähän meitin tytöille joululahjaksi hommais. Ehkäpä idea sai jo alkunsa kun tytöt puhuivat et koulussa alkaa kudonta jakso. Tytöt opiskelee Ohjaustoiminnan artesaaneiksi joten eihän tässä olisi hätäpäivää jos ongelmia tulisi.
Aikoinaan kun lapset oli pieniä ja virtaa riitti niin kävin kutomapiireissä kutomassa mattoja, huopia ja tein jopa turkkikankaita poppanoista puhumattakaan.
Mutta tuostahan on jo aikaa yli kaksikymmentä vuotta ja jotain oli jo unohtunutkin.
Mitenkäs se loimi luodaan, laitetaan tukkiin, niisitään ja miten ne polkusimet laitetaan. Ohjeetkin tuntui ihan heprealta. Mutta viimeisin tietohan tuli tytöiltä ja niinpä rupesin tutkimaan mistä puut löytyisi ja meidän tarkoitukseen hyvät puut tarvikkeineen löytyi ja puut haettiin jouluksi kotiin.
Nuorin tyttö lähti mukaan 17v ja purki puut paikanpäällä. Alle tunti oli puut kyydissä.
Reissulla tapahtui yhtä jos toista mm. auto hajosi ja uusi auto ostettiin lennossa ja välillä matkustettiin jopa bussillakin mutta viikonlopusta mattopuineen muodostui loppujen lopuksi mieleenpainuva reissu joka ei ihan heti unohdu.
Joulunpyhinä oli hyvää aikaa ja niin luotiin luomapuissa 30 m lointa ja laitetiin tukkiin ja Joulupäivänä jo tehtiin ensimmäistä mattoa. Muutama tilausmattokin on jo tehty ja kaverille paukuttelin ruusukas maton.
Sen verran tämäkin on lähtenyt lapasesta että uusia mattokuvioita jo suunnitellaan.
Aikaisemmin virkkasin vain mattoja mutta on tämä niin kivaa ja todella rentouttavaa puuhaa. Mitä vaativampaa mattoja tekee niin sen tarkempi saa olla, kuvio kun ei anna anteeksi yhtäkään virhettä eli muutamakin kerros on tullut purettua. Eli työ tekijäänsä opettaa.
Nyt on jo hakusessa isommat puut eli nälkä kasvaa syödessä.
Jännä homma, että kuuluukohan tämäkin tähän viidenkympin villityksen piikkiin vai vanhuuttako tämä on. Monesti kun saan pojjaan nukkumaan ja talo hiljenee niin rupean kutomaan mattoa ja havahdun jo kun onkin aikainen aamu. Tämä on ehkä ihan parasta vastapainoa omaishoitajantyön rinnalle. Ja joskus jää jopa aikaa kirjoitella blogiakin.
Eli jos jottain nyt puraisi kutomis kärpänen niin suosittelen ja jos apua kaipaat niin autan mielelläni. Vielä kun olisi paikallinen matonkuteiden myyjä Haapajärvellä ja kaikkia ei tarvitsis muualta ostaa niin tämä yhtälöhän olisi täydellinen.
